Kun digitaalisen allekirjoituksen muste oli kasvattaa rahoitusta ja Pallas & Partners -fuusiosopimustiedostot, käytimme Ulvi Tallon ja Helari Pallaksen kanssa aikaa keskustellaksemme sulautumisen taustoista ja nykyaikaisen kirjanpitäjän työn luonteesta.
Kaksi hyvää tilitoimistoa laittoivat yksikkönsä yhteen kaappiin ja ovat nyt yksi iso ja hyvä tilitoimisto. Miksi?
Ulvi: Kun toimit pienellä, voit tehdä vain pieniä asioita, eikä sinulla ole mahdollisuutta tehdä mitään suurempaa ja intensiivisempää. Nykyään meillä on sisäisiä kirjanpitäjiä, vero- ja talouskonsultteja. Jos teet pienen kirjanpidon itse, sinulla ei ole resursseja tarjota muita palveluita sen rinnalle. Tämä on suuremman yrityksen etu. Plussaa on, että kaikenlaisia ratkaisuja, digitaalisia ratkaisuja ja muita - yhden ihmisen päässä ei voi olla niin monta ajatusta ja ratkaisua kuin useita kymmeniä päitä. Kirjanpidon alalla on nykyään niin paljon digitaalisia ratkaisuja, joilla työtä voidaan tehostaa. Tämä edellyttää ihmisten auttamista viemään näitä asioita eteenpäin. Et voi tarjota sellaista ammattimaista ja monipuolista palvelua, voit tarjota vain kirjanpitopalveluita.
Helar: Laskun kirjauspalvelu.
Ulvi: Joo. Jos haluat tarjota enemmän, sinun on oltava suurempi pelaaja. Tämä ei ole mahdollista, kun olet pieni.
Että molemmat yritykset kohtasivat sisäisten resurssien pohjalta laajentumiskykynsä rajan?
Ulvi: Joo.
Helar: Ja omistaja-johtajan näkökulmasta pienestä toimistosta löytyy tarvittaessa kirjanpitäjälle sijainen, mutta itsellesi ei löydy. Jos kumppaneita on useita, voit jossain vaiheessa lähteä lomalle ilman etätyötä joka päivä loman aikana. Ei sillä, että en tällä hetkellä vietä osaa vuodesta ulkomailla, mutta minulla on aina työtietokone mukana ja joka päivä töitä, joita en ole voinut delegoida. Minulle tämä oli myös yksi syy liittymiseen, että voi levätä tekemättä töitä ja delegoida tehtäviä.
Ulvi: Ja olemme nyt osa kansainvälistä GGI-konsernia, johon kuuluu myös muita kirjanpito-, tilintarkastus- ja asianajotoimistoja. Olen käynyt ryhmätapahtumissa kymmenen vuotta, ja jossain vaiheessa minulle sanottiin, että Ulvi - olet siellä yksin, etkö tunne, että et saa isoja asiakkaita, koska olet suurin riski yhtiösi? Jos sinulle tapahtuu jotain, asiakkaalla ei ole turvaa. Kumppanien pieni määrä on suuri riski suurille asiakkaille, eivätkä he valitse sellaista yritystä palveluntarjoajaksi.
Ja nyt syntyi kirjanpito- ja talouskonsulttiyritys, joka on Viron myyntituloilla mitattuna kolmen parhaan joukossa?
Helar: Tämän perusteella olemme kolmen parhaan joukossa. Virossa on yli viisituhatta yritystä, joista noin kaksikymmentäviisi työllistää kymmenen tai enemmän, sata viisi ja enemmän ja sataviisikymmentä kolme tai enemmän. Ja yhden miehen yritykset eivät ole oikeita toimistoja, vaan esimerkiksi kirjanpitäjä hoitaa jonkun muun kirjanpidon päätyönsä ohella.
Ulvi: Kymmenen vuotta sitten kolmen tai useamman työntekijän tilitoimistoja oli alle sata ja yli kymmenen työntekijää kuusi tai seitsemän. Toimistokohtaisen henkilöstömäärän kasvu on jatkunut. Ja viime vuonna kahdenkymmenen suurimman yrityksen osuus markkinoiden liikevaihdosta oli 35 prosenttia. Jos ajattelemme, että yhtiöitä on viisi tuhatta, tämä prosenttiosuus on melko vaikuttava.
Helar: Tilastoja katsottuna Suomen kirjanpitomarkkinoiden myynti oli kymmenen kertaa suurempi kuin Viron. Mutta heidän väestönsä ei ole kymmenen kertaa suurempi. Täällä on kasvunvaraa aika paljon. Maailman trendi on edelleen tilata palvelu toimistosta, ei palkata omaa kirjanpitäjää.
Ulvi: Ja kaikki maailman tilitoimistot kasvavat nopeasti, tilintarkastusyritykset kasvavat nopeammin. Se kulkee käsi kädessä digitalisoinnin kanssa. Kirjanpito ei ole enää niin iso työ, että siihen palkataan erillinen henkilö. Voin antaa esimerkin suomalaisesta kumppanistamme Rantalaisen. Sillä välin heidän työvoimansa kasvoi sadalla henkilöllä vuodessa. Nykyään heidän palkkalistansa pitäisi olla yli kahdeksansataa työntekijää. Eikä ne ole Suomen suurimpia.
Ja sinun tapauksessasi - kuka osallistuu yhteisyrityksiin millä osaamisella, kenellä oli kovemmat neuvonantajat, kenellä kirjanpitäjät?
Ulvi: Pätevyys meni paikoin päällekkäin. Olimme enemmän velkaa veropuolella. Mutta nyt rakennamme yhdessä vielä oikeaa palvelupakettia. Molemmilla osapuolilla oli tämä osaaminen melko tasapuolisesti, ja nyt siitä syntyy synergiaa. Yksi plus yksi täytyy tuottaa kolme meidän tapauksessamme, puhdasta kirjanpitäjälogiikkaa.
Helar: Olimme molemmat tilanteessa, jossa tiesimme ketä meidän piti lisätä tiimiin, mutta meillä ei ollut keinoja tehdä sitä, meillä ei ollut tarpeeksi asiakkaita. Tänään meillä on niitä yhteensä kahdeksansataa ja näemme kasvunvaraa aika paljon. Ja jos jotain pitää kehittää yrityksen sisällä, kun pöydän ympärillä on enemmän ihmisiä, on olemassa parempi suunnitelma kuinka se tehdään. Et ajattele asioita päässäsi, missaat jotain ja käytät sitten rahaa virheiden korjaamiseen.
Ja mitä asiakas hyötyy tästä kaikesta?
Helar: Kuten Ulvi jo sanoi, mitä enemmän yhtiössä on kumppaneita, sitä turvallisemmaksi asiakas tuntee olonsa. Isompi asiakas etsii tasavertaista kumppania. Hän ei halua olla kirjanpitäjän kanssa, joka jää jossain vaiheessa esimerkiksi äitiyslomalle, koska kirjanpitäjät ovat yleensä naisia. Tai hän vaihtaa pääaineenaan sen sijaan.
Kirjanpitäjä on tärkeä henkilö yrityksessä, eikä voi olla niin, että jos sitä ei tiedetä, asiat ovat tauolla eivätkä liiku. Tämä on tärkeää, koska olemme pysyviä kumppaneita asiakkaillemme. Olemmehan molemmat olleet markkinoilla yrityksiemme kanssa parikymmentä vuotta, palvelun jatkuvuus on tärkeää.
Jatkuvuus ja kehitys. Mitkä ovat mielestäsi olleet mielenkiintoisimpia kirjanpitoalan kehityskulkuja?
Ulvi: Kun aloitin, kun sain diplomini, oli vielä Neuvostoliiton aikaa. Kun sain ensimmäisen diplomini, se oli niin pieni sivu, heitin sen nurkkaan ja sanoin äidilleni, että minusta ei tule elämässä kirjanpitäjää! Se on niin tylsää! Itse asiassa se oli tylsää, koska se tehtiin ja opetettiin silloin. Sitten työ oli paperilla. Kun ensimmäisen kerran menin töihin ja hain assistentin paikkaa, CV:ssäni oli kirjoitettu, että olen opiskellut kirjanpitoa. Luonnollisesti minut pakotettiin tekemään kirjanpito. Onneksi tietokoneiden aikakausi alkoi silloin. Yrityksillä oli varaa ostaa tietokoneita, jotka olivat tuolloin kalliita. Ja näin tutustuin Exeliin. Ja edelleen olen ollut kiinnostunut IT-puolelta, kuinka saat teknologian toimimaan eduksesi. Se on hienoa ja mahtavaa.
Myös laajentumisen suhteen - ymmärrän, että kaikkia vempaimia ei voi käyttää yksin, vaan pitää ajatella ja työskennellä koko tiimin kanssa. Siitä silmäni kirkastuvat kirjanpidossa, kun näen, kuinka voit saada teknologian toimimaan puolestasi, tekemään asiat paremmin, nopeammin ja helpommin.
Helar: Kun opiskelin kirjanpitoa, tiedot piti syöttää tietokoneelle, vaikka laskelmia tehtiin myös paperilla. Minut tunteville en halua käyttää aikaa hölynpölyyn. Haluan mieluummin syventää aluksi, tehdä asian perusteellisesti selväksi ja työprosessin optimaalisen. Lisäksi kerron tämän myös asiakkaille, kuinka asiat tehdään tehokkaammin. Tätä varten sinun on poistuttava mukavuusalueeltasi kuukaudeksi, koska asioita on tehty tietyllä tavalla kymmenen vuoden ajan. Mutta 99 prosenttia ajasta he sanovat jälkeenpäin, että se oli oikea asia, jota ehdotit. Mutta palatakseni itseeni, lukion päätyttyä en päässyt yliopistoon haluamaani pääaineeseen. Sitten menin kauppakorkeakoulun ovelle, jossa oli kirjanpitäjien vastaanotto. Olin ainoa mies siellä! Luonnollisesti käännyin ympäri ja lähdin. Lopuksi opiskelin yliopistossa hallintojohtamista. Mikä osoittautui erittäin tylsäksi, koska olen tiennyt koko ikäni, että minusta ei tule virkamiestä, ajatusmaailmani on liian erilainen siihen. Ja mielenkiintoisin aihe oli sen sijaan kirjanpito. Ja niin aloitin sen kanssa alusta asti kirjanpitäjä-opiskelijana koulun vieressä olevassa toimistossa. Ja tykkäsin työstä! Ei kiinteää laskujen syöttämistä, vihaan sitä todella, mutta tämä työn osa kannusti minua etsimään ratkaisuja tällaisten toimintojen automatisoimiseksi. Ja näin myös erilaisia yrityksiä, ymmärsin niiden ongelmat ja maailmankuvani laajeni. Kun taas kirjanpidon tuntemus helpottaa elämää yrittäjänä. Minua ei silti haittaa, jos minun täytyy olla oma kirjanpitäjäni.
Miksi kirjanpito on ns. naisten ammatti, kuinka vahvasti tämä sukupuolistereotypia pitää paikkansa?
Ulvi: Perinteisesti kirjanpito on ollut miesten ala. Ja muualla se on edelleen miehen toimialue. Paitsi Itä-Euroopassa. Tämä johtuu siitä, että tätä ammattia ei arvostettu kovinkaan neuvostoaikana, palkat olivat erittäin alhaiset, ja siellä, missä palkat ovat alhaiset, naiset työskentelevät siellä useammin. Se oli alipalkattu ala, jossa oli paljon vastuuta. Kun menin kouluun, pelkäsimme, että jos rupla eroaa, sinut pidätetään. Jos saldo ei täsmää. Ja sitten minusta tuli uhma, että miksi joudut vankilaan jostain turhasta ruplasta, en tietenkään tule kirjanpitäjäksi! Liikaa vastuuta tuosta palkasta. Ja tämä on koko Itä-Euroopan erikoisuus. Ja näissä maissa kirjanpitotöiden hinnat ovat myös alhaisemmat. Kun minä menen Kasvata ryhmäkokouksissa toimistoa johtavat naiset ovat kaikki Itä-Euroopasta. Ja Kiinassa se on myös naisten ala, luultavasti samoista syistä, mutta en osaa kommentoida sitä tarkemmin.
Helar: Meillä ei ole yhtään miespuolista kirjanpitäjää.
Ulvi: Minulla on ollut. Ajoittain.
Helar: Myös töissä?
Ulvi: Joo.
Helar: En ole nähnyt sitä.
Ulvi: Mutta tämä naisten työn puoli, se on asenne, eikä se muutu tänään. Kassat ja kirjanpitäjät ovat naisia isossa kuvassa. Mutta muuttuuko tämä jossain vaiheessa, kun tiedonsyöttötyötä on entistä vähemmän ja älykkäämpää työtä. Koska kirjanpito on menossa kohti digitaalista tietämystä ja analyyttisiä taitoja omaavien ihmisten tarvetta ja vähemmän tiedonsyöttöä.
Luin kerran teorian hyvän kirjanpitäjän löytämisestä. Anna hakijoille luova tehtävä ja valitse huonoin suoriutuja. Silloin on varmaa, että kirjanpitäjä ei ajattele päänsä takana hyväkseen...
Ulvi: Meillä ei ole sellaisia työntekijöitä. Olemme kaikki loogisia ja luovia.
Helar: Sanotaan todella, että kirjanpitäjä ei saa olla luova….
Ulvi: Todellisuudessa tämä ei ole totta! Ihmisessä täytyy olla aika paljon luovuutta, kun tulee jonkun vero- ja kululaskentaan, niin tätä luovuutta tarvitaan. Se ei ole kuiva työ, vaikka kuva on edelleen, että kirjanpitäjä on kuiva keski-ikäinen nainen. Minulle on myös sanottu, että oi - sinä et näytä ollenkaan kirjanpitäjältä! Samaa voi sanoa Helarista. Ehkä siksi teemme asioita eri tavalla, koska emme näytä stereotypioilta.
Helari, onko sinua katsottu oudosti kun astut yrityksen toimistoon kirjanpitäjäksi?
Helar: En oikein muista aikaa, jolloin menin yritykseen ensimmäisen työnantajani kanssa ja minut esiteltiin tulevana kirjanpitäjänä. En itse tuntenut sitä sillä hetkellä. Jos menen tänään jonnekin, niin yrityspäälliköksi, ja tässä on perusasia, että olen mies. Ennen, kun päätehtävänä oli kirjanpito, oli mielenkiintoista seurata yrityksessä. Mutta ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä kirjanpitäjä todella tekee, kuvittelevat tämän työn aivan eri tavalla. Mitä se sitten on, laskujen heittämistä? Itse asiassa se on vain kolmasosa kirjanpitäjän työstä. Se ei ole kirjanpitoa, se on tietojen syöttämistä. Ja englanniksi on kaksi eri sanaa "kirjanpitäjä" ja "kirjanpitäjä", ne ovat kaksi eri ammattia.
Ja kirjanpitäjämme on suora käännös saksan kielestä "buchhalter", ja venäjäksi kirjanpitäjä on saksalaista alkuperää oleva vieras sana. Joka tapauksessa – kuka on sellainen kirjanpitäjä, jonka palkkaisit heti nykyään?
Ulvi: Ensimmäinen asia, joka tulee heti mieleen, on proaktiivisuus. Kirjanpitäjä kuulostaa siltä, että sinulla on kirjoja, kuin kirjastonhoitaja, olet yksin etkä kommunikoi kenenkään kanssa. Kirjanpitäjän tulee kommunikoida, olla avoin ihminen. Kertoo mistä ei pidä ja mistä pitää. Ja hyvä oppija, elinikäinen oppiminen kuuluu tähän työhön nykyään, pitää olla valmis oppimaan uusia tekniikoita, se nostaa uraasi ja helpottaa työtäsi. Vanhoihin tapoihin juuttuminen ei johda sinua eteenpäin. Ja jotkut eivät valitettavasti voi oppia.
Helar: Asiakaspalveluosa kirjanpitäjän työnkulussa on melko suuri, mutta sitä on vaikea opettaa. Liikevaihto- tai tuloverolakien vivahteet on helppo opettaa, mutta viestintätaitoja ei. Mutta tärkeää on, kuten myös asiakkaan ymmärrys, että emme tee kirjanpitoa itsellemme, vaan palvelua hänelle. Ja tämä ajattelutavan muutos on vaikea monille ihmisille. Mutta jos tarjoat asiakkaalle palvelua, joka ei puhu hänelle, tämä palvelu on lyhytaikainen.
Ulvi: Asiakkaan ymmärtäminen, voimmeko ratkaista hänen ongelmansa ja kuinka paljon, on tärkeää. Tietysti kaikki hänen ongelmansa voitaisiin ratkaista, mutta asiakkaat eivät ole vielä valmiita maksamaan joidenkin ongelmien ratkaisusta.
Mutta miten on muuttunut olla kirjanpitäjän pomo, esimerkiksi kaksi viimeistä Vuodessa?
Ulvi: Kahden viime vuoden aikana? Meillä on esimerkiksi aina ollut kotitoimistovaihtoehto, ja minun on ollut vaikea selittää sekä työntekijöille että asiakkaille, että videopuhelut ovat erittäin hyvä asia. Taistelin kamalasti! Siinä mielessä olen erittäin kiitollinen koronaviruksesta. Teemme henkilöstötyytyväisyystutkimukset kerran neljänneksessä. Ja kun korona alkoi, hahmot nousivat kattoon. He saattoivat olla kotona vielä enemmän ja tällä oli positiivinen vaikutus. Jonkin ajan kuluttua sillä oli kuitenkin päinvastainen vaikutus, että nyt halusin palata töihin. Että nykyään on etu, jos työntekijät pääsevät toimistolle. Ennen oli toisinpäin. Kyllä, tarjoamme työntekijöillemme mahdollisuuden työskennellä toimistossa.
Se kuulostaa hauskalta.
Helar: Mutta näin se nyt on. Mutta jos nyt otetaan markkinatilanne, niin korona ja siitä johtuvat taloudelliset vaikeudet saivat yritykset miettimään, pitääkö kirjanpitäjänsä pitää palkalla vai kannattaako kirjanpito palveluna ostaa. Että nykyinen aika varmasti piristää markkinoita.
Ulvi: Ja voimme nähdä yhtiöstämme, että se on saamassa vauhtia. Näimme myös edellisen kriisin aikana, että nämä markkinat eivät putoa.
Kuuntele, mutta sitten voit sanoa, että kirjanpito on nykyajan hipsterin unelmatyö - työskentele missä haluat ja milloin haluat, vain määräajalla ja työn valmistumisella on väliä?
Ulvi: Kyllä se on. Lisäksi meillä on nyt myös uusi toimisto. Suunnittelimme sen ajatuksen pohjalta, että se näyttäisi enemmän start-upin hipsteritoimistolta kuin tavalliselta toimistolta.
Helar: Olen vuosia kertonut työntekijöille, että minulle ei sovi, jos menet Espanjaan pimeässä ja teet työsi sieltä. En näe mitään esteitä. Meillä on kaikenlaisia viestintävälineitä. Minulle on aina tärkeää tuntea oloni tiimiksi, että jos et kuule ja näe muita, katoat tavallaan tiimistä. Mutta jos voit pitää sen, se on ehdottomasti paikkavapaa työ.
Ulvi: Digitaalisia ratkaisuja pitää vain suositella asiakkaille, jotta hekin voivat välittää laskut ja asiakirjat mahdollisimman helposti. Meistä itsestämme tuntuu, että meillä on niin mahtava digiyritys, ei paperiyhtiö.
Ja ihmiset haluavat tulla töihin? Mitä se antaa heille verrattuna jonnekin palkallisiin ryhtymällä kirjanpitäjäksi?
Helar: Ennen vanhaan uskottiin, että toimistot maksavat kirjanpitäjille alhaisimmat palkkiot ja työtä on paljon.
Ulvi: Ja kohdeltiin huonosti. Tämä on kuva toimistoilla tähän asti. Mutta tämä kuva on muuttumassa, että tilitoimistot ovat mahtavia. Ja enemmän ihmiset haluavat tulla töihin niihin kuin mennä jonnekin kirjanpitäjäksi. Ja näemme jo isommista toimistoista, että tämä mielikuva viileästä paikasta on nousemassa. Meillä on myös enemmän erilaisia tapauksia, täällä ei kyllästy koskaan.
Helar: Sinulla ei ole koskaan samaa päivää. Elämä muuttuu koko ajan, asiakkaat muuttuvat. Vaikka minulla on myös asiakkaita vuodesta 1997. Mutta kaikki muuttuu, uusia digitaalisia ratkaisuja tulee, verolainsäädäntö muuttuu. Henkilö, joka haluaa kehittyä, tulee mieluummin töihin tilitoimistoon kuin henkilö, joka haluaa ansaita mukavasti palkkansa. Täällä on kehitettävä, vanhaan rasvaan ei voi tarttua.
Ulvia ja Helaria haastatteli freelance-mainoskirjoittaja-sisällöntuottaja ja entinen virolainen Päivälehden toimittaja Mart Niineste.